Tissit tiskiin ja väärät miehet kiittää

Edellisen postaukseni lopun Desperate Singlewoman –treffipyyntö ei nyt hirveän hyvää tulosta tuottanut. Ainoa, joka siihen tarttui oli äärivanha tuttumme Kersantti Karoliina, joka pamautti minulle eilen tekstarin, että haluanko lähteä hänelle seuraksi katsomaan Iron Sky:n kun hän on sinne kuitenkin menossa.

Öö?

Se oli taas niitä hetkiä, jolloin jäin hetkeksi tuijottamaan kaukaisuuteen ja miettimään, että “Mistä näitä miehiä oikein tulee?” Aina joku randomi pomppaa nurkan takaa ja aina se randomi on joko sellainen liian kiltti äärimussukka tai varattu tai tässä tapauksessa molempia. Kysyin sitten, että hänen tyttöystävänsä tuskin pitäisi siitä, että hän kävisi leffassa naisen kanssa, jota ei ole koskaan tavannut kahden kesken ja on tekemisissä lähinnä parilla meseviestillä kerran kolmessa kuukaudessa.

Siihen hän vastasi, että tuskin tykkäisikään, mutta hän on joka tapauksessa menossa sinne leffaan ja sama se on tulenko seuraksi vai en. Vastasin sitten, että en. Olen kuitenkin päättänyt, että en tuhlaa enää hetkeäkään vääriin miehiin (paitsi ehkä silloin tällöin silleen)  ja varatut mussukat ovat juuri sellaisia, jotka jatkossaKIN kierrän kaukaa.

No, olihan tuokin kokemus. Kuitenkin ihan positiivista, että sentään joku tarttui julkiseen seuranruinaamiseeni. :D

Käväistiin Sadun kanssa lyhyt mutka eilen kylillä (Sodankylässä, tämä niille uusille lukijoilleni tiedoksi, kiitos kun tulitte btw.! :D) Eilen oli taas astetta pahemmat naama- ja vartalokriisit kiitos liian vähäisen nukkumisen aiheuttama laiskuus ja jatkuva syöminen, joten päätin vaan yksinkertaisesti laittaa päälleni niin avoimen paidan, ettei kukaan jaksa muualle sitten katsoakaan.

Toki haluan huomauttaa, että suurin osa tuostakin tyrkkykaula-aukosta on puhdasta illuusiota, joka on aiheutettu Seppälän Ihmerintsikoilla.

Ja Tukiaiset liitää!

Pamela Andersonin dokkarin innoittamina koitettiin ottaa myös seksikkäitä kuvia, mutta…. Niin. Ei onnistunut. sormen nuoleminen repäytti meidän lisäksi kaikki muutkin paikalla olleet ja irvinaurullani en hurmaa edes kuurosokeaa. Jos joku ei tiennyt, niin aidon hymyni tuntee siitä, että nokkani on tuhannen kurtussa, hampaat irvessä ja silmärypyt laskettavissa.

Huomatkaa tosin valkeat hampaat! Tuota ainetta suosittelen vaikkapa tuossa ensi viikolla. Äitinikin oli järkyttynyt siitä, miten loistelias hymy minulla nykyään onkaan eikä sävyäkään liian valkoinen.

Mutta joo, eipä tuosta illasta muuta kerrottavaa ollutkaan. Lähdettiin jo kahdentoista jälkeen pois, kun meikää alkoi tosissaan verottaa koko viikon huonosti nukutut yöt ja Battery-lakon aiheuttama päänsärky. Tänään tosin saattaa olla revanssin paikka, kun täällä järjestetään Garrison clubi, jossa soitetaan (anteeksi nyt vaan) ei-miun-maun-musaa mutta paikka VILISEE miehiä, minkä vuoksi se on eräänlainen must-see tapahtuma kaikille kylän sinkuille.